Suomen Vaunuhistoriallinen Seura ry

Hallitus:

Heidi Sinda, puheenjohtaja, seuran ja hallituksen johto, Urjala
heidi.sinda(at)gmail.com

Agrologi AMK. Heidi on Suomen menestyneimpiä valjakkoajajia, mm. MM-joukkuehopeaa 2002 Ranskassa. Heidi on SRL:n koulutuomari, esteratamestari ja valjakkoajon aluevalmentaja. Hän on kouluttanut satoja hevosia ajoon. Kaiken tämän lisäksi löytyy aikaa myös tanssimiseen.  Hidas valssi ja fusku ovat suosikkitanssit. Heidi on Helsingin Ruskeasuon tallien kasvatti, joka jo junioriaikana edusti Suomea kouluratsastuksessa. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän opiskeli Mustialan maatalousoppilaitoksessa.

Heidi on hevostalousyrittäjä ja on tarjonnut esi-isiensä maille perustamassaan Hessi-tallissa Urjalassa reilun 20 vuoden ajan koulutusta ja valmennusta sekä erilaisia hevoselämyksiä mm. hääkyydityksiä. Hän myös tuo maahan sekä myy valjakkoajoon valjaita ja alan varusteita maneesi-myymälässään. Tyttären myötä on myös vikellys tullut toimintaan mukaan. Heidi on osallistunut hevosilla elokuvien tekoon ja jopa rockvideoihin.

Häneltä löytyy mm. mummolan Victoria-vaunut ja trillat, jotka ovat yhä ajokuntoisia, kuten myös useat vanhat reet. Suurin osa ajokalustosta on kuitenkin uudempaa tuotantoa.
 

Janica Illman, tiedottaja, Porvoo

Olen Janica Illman, 39-vuotias porvoolainen ja harrastanut hevosia kymmenenvuotiaasta asti.

Perheeseeni kuuluu kaksi lasta, joista kuusivuotias tyttö on innokas hevosharrastaja. Hänen kanssaan olemme osallistuneet vasta puistoajeluihin ja tutustuneet ratsastuksen perusteisiin. Poika on innokas hoitamaan hevosia, mutta muuten kiinnostus ei ole herännyt harrastamiseen hevosten kanssa.

Hevoset ovat jo nuoresta asti kuuluneet ihan myös työnä elämääni. Olen tehnyt paljon hevoslomitusta talleilla Porvoossa sekä loma-aikoina Harjun oppimiskeskuksessa siellä opiskellessani.

Vaikka en ole vielä koskaan omaa kavioystävää omistanut, aina olen saanut sellaisten kanssa puuhastella. Olen vuokrannut, ylläpitänyt ja hoitanut useita hevosia elämäni aikana, joten kokemusta on kertynyt paljon.

Nyt olen Taija Tammelinin poneilla ja hevosella harrastanut enemmän ja vähemmän. Olen enemmän hevosten seurasta nautiskelija ja harrastelija kuin kilpailija. Olen ollut myös apuna ja groomina Taijalle valjakkokilpailuissa.

Vasta viime vuosien aikana olen kiinnostunut ja innostunut enemmän perinneajoista ja vanhoista vaunuista. Olen päässyt seuraamaan ihmisiä, joiden työhön ja elämään vaunut ja vaunuhistoria kuuluu. Uudet paikkakunnat ja nähtävyydet, näin hevosen tai ponin ja vaunujen näkökulmasta kiinnostaa.

Suurena unelmana on saada jatkaa hevosten parissa harrastamista ja jonakin päivänä ostaa itselleni oma poni ja hankkia sille vanhat vaunut. Nyt kahden vielä pienen lapsen äitinä se on vasta haaveena, mutta luottavaisin mielin kohti unelmia.

Luulen, että en niinkään loista tiedoillani tässä hallituksessa, mutta olen toimelias ja tartun haasteisiin nopeasti ja hoidan tarvittavat työt ja asiat loppuun asti. Kiinnostavaa nähdä mitä vuosi tuo tullessaan!
 

Viola Kantola, vaunumestari, Helsinki

Matti Lahtinen, rahastonhoitaja, kokousvalmistelut ja dokumentit sihteeri, Vihti

Olen eläkeläinen ja hevostalliyrittäjä Vihdistä, myöhäissyntyinen hevosharrastaja. Valjakkoajoon hurahdin 2000-luvun alkuvuosina nähtyäni Helsingin Horse Show'ssa maamme parhaiden ajureiden vauhdikasta menoa. Alkuvuosina kävin valjakkokisopissakin melko paljon. Nykyisin ajelen pääsääntöisesti kotiseudun sora- ja metsäteillä. Kilpailen harvakseltaan ja osallistun vaunuhistoriaseuran perinneajoihin.

Vetohevosena minulla on 16-vuotias irlannincob-ruuna, Shea's Quinlan eli Pavis. Hän on "omaa tuotantoa", emänsä oli Irlannissa syntynyt Shea ja isänsä ruotsalainen Monroe.

Valjakkokisoissa ajelen saksalaisella Hannsmeyer Leon-maratonvaunulla helpoissa luokissa. Historiallisina ajopelinäni on 1930-luvun hollantilaiset ajeluvaunut. Ne on ostettu netin kautta Hollannista. Niiden historiasta minulle ei ole tietoa.
 

Anne Loukusa-Ahola, tiedottaja, Orivesi

Olen työssäni kasvatustehtävässä ja varsojakin olen kasvattanut, koirien lisäksi. Ajokulttuurin pariin olen päässyt ensimmäisen ponini myötä (-81), jolloin isäni opetti minulle ensin reellä ja sitten kieseillä ajamista. Mummolassani oli ollut ”hevosvuokraamo”, jossa pappani vuokrasi hevosia lähinnä tukkisavottaan. Isältäni olen saanut kuulla hienoja kertomuksia, erityisesti suomenhevosista. Rakkaus historiaan ja hevosajoneuvoihin tulee ”perintönä”, tätä haluan myös ”siirtää” jälkipolville.

Varsinaiseen valjakkoajoon pääsimme -90 luvun taitteessa, jolloin osallistuimme ensimmäisen kerran poneillamme Teivon valjakkoajokilpailuun. Tallissani on ollut erirotuisia hevosia ja poneja, sillä pidin leiritilaa useamman vuoden ajan ja kilpailimme eri lajeissa. Tällä hetkellä minulla on kaksi suomenhevosta, ardenneri ja shetlanninponi, joista kolme ovat ajokäytössä. Kalustoon kuuluu myös erilaisia vaunuja ja rekiä.  ”Aarteenani” on  isännänreki, jossa on pistoolikotelo. Euroopassa siitä puhutaan"swordcase" -nimellä. Se on ollut merkkinä siitä, että kyseessä on aseistettu valjakko. Tällä tavoin valjakoita on merkitty 1700-luvun lopulta 1860-luvulle asti. Tapa oli suosittu 1800-luvun alkupuolella. Vanha rekeni on minulla käytössä.

Lapsenlapseni ajaa ponilla ja vaunuilla, jotka ovat yhdistelmä Four wheel Rally Cart" ja "Dos-à-dos style dogchart" – mallin vaunutyypeistä.

Mieluisinta minulle on ajaa suomenhevosellani Huldan-pojalla lähimaastoissa matka-ajoa. ”Dullen” opetin valjakkohevoseksi sen ollessa 16-vuotias. Se täyttää kevään aikana 32 vuotta. Toivon, että saamme kokea yhdessä vielä valjakkoajon hienoja hetkiä.

Heidi Mäkinen, tiedottaja, kurssi- ja retkivastaava, Hämeenkyrö

Heidi on ratsastuksenohjaaja ja ratsastuskouluyrittäjä. Heidi on aina tehnyt töitä hevosten parissa, ja ratsastuksenopettaja oli lapsuuden haaveammatti. Hevosia kotitilalla on tällä hetkellä 18.

Vapaa-aika kuluu hevosharrastuksien parissa niin valjakkoajossa kuin ratsastuskilpailuissa, mutta sydäntä lähellä ovat myös musiikki, teatterit, museot sekä historian lukeminen ja tutkiminen.

Mika Palosara, varapuheenjohtaja, Kouvola

Mika on koulutukseltaan konetekniikan DI. Teollisista tehtävistä hän on siirtynyt asteittain ammatillisen koulutuksen pariin ja toimii tällä hetkellä toimitusjohtajana ja rehtorina Harjun oppimiskeskuksessa, joka on pitkäaikainen luonnonvaran ammatillinen koulutusorganisaatio Virolahdella. Oppilaitoksen koulutustoiminnassa painottuu hevosalan ammatillinen koulutustoiminta, johon kytkeytyy erityispiirteinä ja uusina asioina esteratsastussimulaattorit, aktiivipihatto sekä hevosiin liittyvä tutkimustoiminta.

Oppilaitoksen yhteydessä toimii hevosajoneuvoja ja -työkoneita sisältävä Kiessi-museo, joka on avoinna kesäisin Kiessi-kahvilan yhteydessä. Harjun oppimiskeskuksen historiallinen miljöö ja rikkaat kulttuurilliset kerrostumat luovat erilaisille tapahtumille ja kokoontumisille suositun kohtaamispaikan.

Mikan harrastuksiin kuuluu vahvasti musiikki fagotin ja matalien vaskien soittajana sekä kuorolaulajana. Ja jos työstä ja musiikkiharrastuksista aikaa jää, tavoittaa hänet usein kesämökiltä perinnesaunan ja ankkalammikon lähistöllä jotain suunnittelemassa.

Tuulikki Wahe-Rohrbach, jäsensihteeri, tiedottaja, kansainväiset kontaktit, Korppoo

Lääketieteen lisensiaatti, valmistunut Christian Albrechts Universität, Kiel, Saksa. Toiminut ennen lääketieteen opintoja Finnairilla lentoemäntänä. Opiskellut Helsingin Yliopistossa fysiikkaa ja kemiaa.

Jo lapsuudessa kotona työhevosia. Aktiivinen ratsastusharrastus Saksassa opiskellessa ja muuttokuormassa takaisin Suomeen mukana tiine Holstein kantakirjatamma ja irlantilaisratsutamma kahden pikkutytön lisäksi. Kotona syntynyt kymmenkunta varsaa, pari ponivarsaa, kaksi suomenhevosvarsaa ja usea saksalaissukuinen ratsuvarsa. Tällä hetkellä kotitallissa Korppoossa eläkeläisinä suomenhevonen, ratsastukseen ja ajolle opetettu, Holstein ruuna, Hannoverilainen kantakirjatamma ja poni Lucifer. Tyttärellä on Paraisilla aktiivitreenissä kaksi ratsua, Holsteinrodun orin Casallin (Rolf Göran Bengtson world cup ja olympiaedustus) jälkeläinen Casper sekä FWB tamma, mainitusta hannoverilaistammasta. 

Ajokalustoa tallella tilan vanhoja rekiä muutama, nelipyöräiset puupyöräiset valjakkovaunut, Puolassa teetetyt häävaunut ja marathonvaunut.

Kotitilalla vuokrataan turisteille mukavaa hirsistä rantataloa ympäri vuoden, tänä kesänä kartanossa viisi erilaista konserttia, Sibelius konsertti jo 23. kerran, klassista musiikkia ja jazzia.

Erkki Wuolijoki, vaunurekisterivastaava, Espoo

Espoolainen, eläköitynyt täysin palvelleena. Perheeseen kuuluu aviopuoliso Maria vuodesta 1973, kaksi lasta ja viisi lastenlasta. Sekä keskiajalta periytyvä maalaiskartano Hauholla.

Opinnoista: Kirjoittanut Helsingin Suomalaisesta yhteiskoulusta ja väitellyt Helsingin yliopistosta biolääketieteelliseltä alalta vuonna 1981. Työelämässä Lääketehdas Bayerin Suomen ja Baltian maajohtajana ja Tampereen yliopistosairaalan tiedekeskuksen kehitysjohtajana. 

Kirjoittanut kuusi tietokirjaa ja satakunta muuta julkaisua. Touhunnut hevosten kanssa lapsesta, ja ratsastanut yhtä mittaa koronaan saakka. 

Hevostouhuissani on aina ollut mukana vetohevoset normaalina osana elämää. Suvulla on ollut paljon kytköksiä Mustialan oppilaitokseen, ja meillä on tallennettu opiston vanhat "herrainvaunut" (Museoviraston kuva 19751009-35), ja lisäksi omia kiesejä, rilloja ja vaunuja. 

Omat edustusvaununi ovat tammivaunut, jotka on ruotsalaisen Wärnin tehtaan tuotantoa. Ne ovat olleet useissa julkisissa tapahtumissa Hämeenlinnassa ja Laaksolla Helsingissä.

Ratsastuspuolella olen toiminut puheenjohtajana Tapiolan Ratsastajissa, Helsingin Ratsastajissa, ja Pro Olympiamaneesi ry:ssä, joka oli kaikkien Ruskeasuon seurojen yhteisesti perustama yhdistys. 

Toiminnantarkastaja:
Virpi Tunninen, Eura

Varatoiminnantarkastaja:
Anne Marie Aminoff, Salo

---